elama-hiuskarvan-varassa

Elämä ohuen langan varassa – miten eletään kriisin jälkeen?

Miten kriisistä selvitään?

Psykiatri ja psykoanalyytikko Johan Cullberg kehitti kriisityötä Ruotsissa ja vaikutti myös suomalaisen kriisityön kehitykseen*. Cullbergin** ajatuksia seuraten suomalainen psykologi Salli Saari*** erottaa toisistaan neljä eri psyykkisen sopeutumisen vaihetta, jotka seuraavat toisiaan mieltä järkyttäneiden tapahtumien jälkeen. Jotta elämä voisi jatkua mielekkäänä rajujen kokemusten jälkeenkin, kriisin jokainen vaihe on käytävä läpi. Vaikka vaiheteorioita on arvosteltu uusimmassa keskustelussa, ne tarjoavat silti hyvän yleiskuvan siitä, miten ihmiset toipuvat järkyttävistä tapahtumista.

1) Psyykkinen shokkivaihe

Psyykkisessä sokkivaiheessa pyrimme pysymään hengissä, kun järkyttävä tapahtuma on vielä tuoreessa muistissa. Sokkiin saattaa kuulua voimakkaita somaattisia oireita kuten puutumista, panikointia, pahoinvointia ja päänsärkyä. Sokki suojaa mieltämme, kun tuntemuksemme ovat sekavat, eikä meillä ole riittävästi tietoa tapahtuneesta.

Sokkivaihe menee tavallisesti ohi nopeasti, mutta suurempien kriisien ja katastrofien jälkeen se saattaa kestää pidempään. Jos sokkivaihe kestää yli vuorokauden, kannattaa olla yhteydessä kriisityöntekijään, joka kykenee vastaanottamaan henkistä kipua ja tarjoamaan psyykkistä ensiapua. Mieltä järkyttäneen tilanteen läpikäyminen, tieto ja läheisten ihmisten tuki edistää sokista toipumista. Miten itse auttaisit ja tukisit menetyksen kokenutta läheistäsi?

2) Reaktiovaihe

Reaktiovaiheessa alamme hiljalleen tiedostaa, mitä oikein on tapahtunut. Kun huomaamme, että vaara on poissa ja uhkaava tilanne on ohi, alamme tunnistaa itsessämme tunteita. Voimakkaat vihan, surun, ahdistuksen ja syyllisyyden tunteet kuuluvat reaktiovaiheeseen.

”JOS OLISIN JÄÄNYT KOTIIN, TÄTÄ EI OLISI KÄYNYT!”

Puhu rohkeasti tunteistasi, kertaa ajatuksiasi ja käy tapahtumia läpi läheistesi kanssa. Jos järkyttävä kokemus vaivaa mieltäsi ja häiritsee unta, varaa rohkeasti aika kriisipsykologin tai psykoterapeutin vastaanotolle. Puhuminen helpottaa. Välttäessämme tietoisesti kielteisten tunteiden käsittelyä reaktiovaihe pitkittyy, masennumme ja alamme helposti hoitaa ahdistustamme esimerkiksi päihteillä.

3)Käsittely- ja prosessointivaihe

Käsittely- ja prosessointivaiheessa tunteet siirtyvät taka-alalle, eivätkä ajatukset järkyttävästä tapahtumasta vaivaa enää jatkuvasti mieltä. Jos läheisemme eivät jaksa kuunnella vuodatustamme, saatamme vetäytyä täysin omiin oloihimme ja eristäytyä. Yksinäisyyteen vetäytymisessä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta toipumisen kannalta ammatillisesti ohjattu vertaistuki ja sururyhmät ovat erakoitumista parempia vaihtoehtoja.

Ulkopuolista apua kannattaa hakea, jos huomaat olevasi uupunut, etkä pysty keskittymään kunnolla töihisi ja ylläpitämään ihmissuhteitasi. Jos huomaat läheisesi eristäytyvän, älä jätä häntä yksin. Ilmaise olevasi kiinnostunut hänen jaksamisestaan. Jos koet olevasi huolissasi läheisesi voinnista, kerro se suoraan hänelle.

4)Uudelleen suuntautumisen vaihe

Uudelleen suuntautumisen vaiheessa järkyttävästä tapahtumasta on tullut osa omaa kokemusmaailmaamme ja minuuttamme. Voimme muistella järkyttäviä tapahtumia niin, etteivät voimakkaat tunnekokemukset häiritse enää meitä ja haittaa toimintakykyämme. Kukapa ei toivoisi itselleen tällaista mielentyyneyttä meitä jokaista koskettavien vastoinkäymisten ja menetysten keskelle?

Traumanjälkeiset stressioireet – mitä ne ovat?

Suurin osa ihmisistä selviääkin järkyttävistä tapahtumista yllättävän hyvin, mutta kaikki eivät pääse traumasta eroon vaiheteoriaa sujuvasti mukaillen. Järkyttävään kokemukseen liitetyt aistimukset, äänet ja hajut saattavat palauttaa meidät tilaan, jossa pakenemme ja yritämme selviytyä. Erityisesti seksuaalisen väkivallan, katastrofin, sodan, terrori-iskun ja rakkaan ihmisen kuoleman jälkeen kerran mieltä järkyttänyt tunnekokemus saattaa aktivoitua uudestaan.

”EI, NYT SE TAPAHTUU TAAS!”

Traumanjälkeiset stressioireet saattavat kehittyä hoitamattomina pitkäkestoisemmaksi stressihäiriöksi jo muutamassa viikossa. Siksi stressioireet kannattaa työstää mahdollisimman pian asiaan perehtyneen psykologin tai psykoterapeutin kanssa.

Tietoisuus psyykkisen sopeutumisen vaiheista ei suojele meitä pahuudelta, katastrofeilta ja mieltä järkyttäviltä tapahtumilta. Elämä kantaa ja luulemme olevamme haavoittumattomia, kunnes läheisemme tai me itse joudumme onnettomuuteen, mielivaltaisen väkivallan kohteeksi tai sairastumme vakavasti. Näissä sattumanvaraisissa elämäntilanteissa on silti hyödyllistä suojella itseään ja opetella sijoittamaan pahat tapahtumat itsensä ulkopuolelle. Parempi mielenterveys nojaa taitoihin, joita voi rauhassa harjoitella ammattilaisen kanssa ja parantaa näin otetta omasta elämästä kriisin jälkeen.

Mitä tehdä jos ystävä tai läheinen on kriisin keskellä?

Näin autat parhaiten ystävääsi kriisitilanteessa:

  • Kuuntele, tarjoa lohtua ja lämpöä.
  • Kuuntele aktiivisesti, esitä kysymyksiä.
  • Älä kauhistele tapahtunutta.
  • Kaikki reagointitavat ovat sallittuja. Älä kerro ystävällesi, miten kriisissä pitäisi käyttäytyä tai miten siihen kuuluisi reagoida.
  • Jos ystävä eristäytyy, kisko hänet ulos!
  • Jos olet huolissasi ystäväsi jaksamisesta, kerro se hänelle.
  • Joskus on niin poikki, ettei itse jaksa hakea apua, silloin ystävän tuki myös avun hakemisessa on tarpeen.
  • Joskus ystäväkin saattaa tulla liian kuormitetuksi tai ottaa liiallisen kuuntelijan roolin. Kerro rehellisesti, jos et jaksa.
  • Innosta tekemään yhdessä välillä jotain iloisia asioita. Sekin on tärkeää.

Lue myös Shortumin Katri Kannisen neuvot menetyksestä toipumiseen ja kuuntele Katrin haastattelu Ylen Akuutissa:

* Psykologinen työ akuuteissa kriiseissä – suositus hyvistä käytännöistä, 2010

** Det Psykiska Traumat, 1971

*** Kuin salama kirkkaalta taivaalta: kriisit ja niistä selviytyminen, 2000

Comments are closed.